sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

BARCELONA

Hola!

Mä olen tosiaan viettänyt jo viimeiset kaksi viikkoa Barcelonassa ja vielä olisi koko heinäkuu jäljellä – aika menee vaan ihan tajuttoman nopeasti. Mun on nimittäin pitäny jo aikaisemmin kirjoittaa kuulumisia täältä tänne blogiin, mutta en ole yksinkertaisesti kerennyt, kokoajan päälle puskee jotain muuta tekemistä. Syy kiireelle, ja sille, miksi ylipäätään olen täällä, on mun kesätyö – tammikuussa päätin nimittäin haluavani lähteä tulevana kesänä aupairiksi Espanjaan. Halusin vähän kokeilla, että miten sitä oikein pärjää itsekseen isossa maailmassa, oppia paremmin espanjaa ja katsoa maailmaa vähän eri kuvakulmasta kuin normaalisti – ylipäätään halusin haastaa itseni ja lähteä uuteen ja varmasti unohtumattomaan seikkailuun. Eipä siinä muuta, otin asiasta selvää, loin profiilin AupairWorld -sivustolle ja rupesin etsimään itselleni sopivaa perhettä. Noin kolmen viikon ja monien viestittelyjen ja skypehaastattelujen jälkeen sain vihdoin varmistuksen – pääsisin kesällä kuudeksi viikoksi aupairiksi Barcelonassa asuvaan perheeseen! Rakastuin Barcelonaan totaalisesti viime kesän interrail-reissulla – se vain tuntui jotenkin niin kotoisalta ja oikealta paikalta. Sanomattakin lienee selvää, että olin erittäin innoissani tästä mahdollisuudesta viettää tuleva kesä yhdessä suosikki kaupungeistani. 



Päällimmäisin puolin mulla on ollut täällä todella kivaa. Perhe on ihana ja ystävällinen, lapset reippaita ja suloisia, olen saanut nauttia aurinkoisesta säästä tutustuessani kaupunkiin ja makoillessani rannalla sekä olen myös päässyt treenaamaan läheisellä kuntosalilla (josta löytyy myös muun muassa spa ja kolme ulkouima-allasta.. ei haittaa yhtään!). Tämä on paitsi ensimmäinen ulkomaanmatkani yksin, mutta samalla myös pisin aika, jonka vietän yhtäjaksoisesti minulle vieraassa maassa. Viime kesän interrail-matkalla tuli jo hieman harjoiteltua tuota itsekseen selviämistä ja vastuun kantamista, mutta täällä olen vielä enemmän asioista yksikseen vastuussa. Muutaman kerran koti-Suomen ja läheisten kaipuu on saanut mut pohtimaan sitä, että miksi tänne oikein edes lähdin. Outo ja ahdistava tunne tuo koti-ikävän ja yksinäisen olon sekoitus. Olenkin tässä reilun parin viikon aikana huomannut, miten kummallista on se, ettei ole oikeastaan ketään kenelle ilmaisisin ajatuksiani ja tunteitani ääneen – normaalisti kun tätä tulee tehtyä päivittäin. En tiedä, olenko koskaan viettänyt kahta viikkoa näin hiljaa.. :D Tietenkin puhun täällä sekä espanjaa (se on muuten mielenkiintoista, miten nopeasti sitä oppii uutta kieltä, kun sitä vaan on pakko käyttää. Olen kahdessa viikossa oppinut enemmän espanjaa kuin lukion kuuden kurssin aikana..) että englantia, mutta ääntä tulee käytettyä ihan vain murto-osa siitä, mitä kotimaassa. Toisaalta nautin tästä mun omasta-ajasta ja yritänkin nyt saada tästä kokemuksesta irti kaiken positiivisen. 



Tässä oli nyt vähän kuulumisia ja ajatuksia kuluneilta viikoilta. Ajattelin, että tekisin postauksen, jossa käsittelisin vähän tarkemmin mun tavallista päivärytmiä aupairina sekä sivuaisin vähän perheen etsintäprosessia yms. Olisiko sellaiselle postaukselle halukkuutta? Lisäksi olisi tuloillaan ainakin mun vinkit Barcelonaan: missä syödä, missä käydä ja mitä tehdä, jotta saa kaiken mahdollisen irti tästä ihanasta kaupungista!


love,

Maiju 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti